Liisa

Voiko näin hurjasti johonkin hurahtaa?
Nuorena piti tallille päästä joka päivä, sinne poljettiin vaikka Jopolla paukkupakkasessa joulupäivän iltana.
Tyttären täyttäessä 8 vuotta tuli ajatus nuoruuden harrastuksen elvyttämisestä. Harrastus oli muuttunut, montsarit vaihtuneet designnahkasaappaiksi ja kurakentät kuitupohjamaneeseiksi.
Mutta mikään ei auttanut, yksi viikkotunti ratsastuskoulussa vaihtui kahteen, sitten vuokrahevoseen, ylläpitoponiin ja lopulta oli aika ostaa se ensimmäinen ihka oma hevonen. Mitä siitä, että viidenkympin ikä alkaa uhkaavasti lähestyä, mitä siitä että kotona juoksevat villakoirat, pyykkori täytyy ja pankkitili tyhjenee. Kroppa pysyy kunnossa ja mieli virkeänä, siitä ei koskaan maksa liikaa!