Tämä blogin pitäminen on antanut vuosien varrella niin paljon. Olen saanut ihania kommentteja, hyviä pohdintoja ja vertaistukea. On ihanaa, että kaikki omat pohdinnat on tullut kirjoitettua ylös ja kuvat tallennettua tänne, ne säilyvät itselleni muistona.
Blogia on luettu yli 200 000 kertaa. Eniten lukukertoja kertyi silloin, kun Lotta lopetettin ja silloin, kun ostin (ja myin) itselleni liian vaikean Cocon. Ne kaksi ajanjaksoa ovatkin olleet hevostelussani ne kaikkein vaikeimmat hetket.
Olin aiemmin hyvin avoin ihminen, nyt en enää siihen pysty. En ainakaan juuri nyt. Olen huono kohtaamaan ilkeyttä, se jättää minut aivan sanattomaksi.
Hiukan harmittaakin, sillä ihanan, kannustavan ja myötäelävän palautteen määrä on ollut paljon paljon merkittävämpää, kuin yksittäiset ilkeät kommentit. Kiitän hurjasti kaikesta ihanasta palautteesta, jota olen vuosien varrella saanut.
*********
Viimeisen postauksen jälkeen meillä oli Mandyn kanssa aivan ihania ratsastuksia. Viime viikon perjantaina oli aivan paras ratsastuskerta. Olin sen jälkeen niin iloinen. En olisi uskonut, että se jää viimeiseksi.
Lauantaiaamuna tallille mennessä kokeilin taas rutiininomaisesti jalat läpi, kuten aina teen. Toinen etujalka tuntui hiukan oudolta. Säären takaosassa oli kaarevuutta, tuskin erottuvaa, mutta jalka oli erilainen kuin ennen.
Jalka ei ollut oikeastaan turvonnut, mutta jänne oli jonkin verran paksumpi kuin yleensä. Nostin vielä jalkaa ylös, ja puristelin jänteestä. Selkeä kipureaktio. Toisesta etusesta ei mitään reaktiota.
Toistin saman pari kertaa, samalla tuloksella. Päässä vilisi jo kaikenlaisia ajatuksia. Jännevamma?
Pääsin samana päivänä klinikalle, ja koska jalka ei ollut lähes ollenkaan turvonnut, myös ultrattiin samantien.
Jännevammahan sieltä löytyi. Ei kauhea vakava, mutta ihan selkeä. Eläinlääkärin mukaan myös aivan tuoreen näköinen. Ennuste sileän harrastekäyttöön hyvä, kuntoutusaika minimissään puoli vuotta. Toki kysymysmerkkinä kinnerpatit, miten ne puolestaan reagoisivat lepoon?
En oikein osannut ajatella mitään. Seuraavina päivinä kävin tallilla mekaanisesti, kylmättiin ja kylmättiin, kipulääkittiin ja rapsuteltiin. Itketti. Harmitti ihan valtavasti, sillä Mandy oli tuntunut niin hyvältä juuri ennen tuota jännevammaa. Minun kaunis, ihana, ystävällinen tammani.
Vietin unettomia öitä ja sitten aivot alkoivat hyväksyä asian. Nyt sitten vaan kylmätään ja kuntoutetaan ja toivotaan parasta. Tätä tämä on hevosten kanssa.
Toistin saman pari kertaa, samalla tuloksella. Päässä vilisi jo kaikenlaisia ajatuksia. Jännevamma?
Pääsin samana päivänä klinikalle, ja koska jalka ei ollut lähes ollenkaan turvonnut, myös ultrattiin samantien.
Jännevammahan sieltä löytyi. Ei kauhea vakava, mutta ihan selkeä. Eläinlääkärin mukaan myös aivan tuoreen näköinen. Ennuste sileän harrastekäyttöön hyvä, kuntoutusaika minimissään puoli vuotta. Toki kysymysmerkkinä kinnerpatit, miten ne puolestaan reagoisivat lepoon?
En oikein osannut ajatella mitään. Seuraavina päivinä kävin tallilla mekaanisesti, kylmättiin ja kylmättiin, kipulääkittiin ja rapsuteltiin. Itketti. Harmitti ihan valtavasti, sillä Mandy oli tuntunut niin hyvältä juuri ennen tuota jännevammaa. Minun kaunis, ihana, ystävällinen tammani.
Vietin unettomia öitä ja sitten aivot alkoivat hyväksyä asian. Nyt sitten vaan kylmätään ja kuntoutetaan ja toivotaan parasta. Tätä tämä on hevosten kanssa.
Varsotuskin mietitytti. Eläinlääkärin mukaan aika olisi mitä parhain ja Mandyllähän on yksi hieno varsa ennestäänkin. Mutta itse en varsaa hevosestani haluaisi, olen liian vanha odottamaan vuosia enkä halua ottaa niin suuria riskejä, kuin mitä varsotuksessa voi tulla vastaan. Ei ole tiloja eikä varoja siihen.
Palaset alkoivat sitten loksahdella yhtäkkiä paikoilleen. Mandylle hankinttaisiin varsa, mutta muiden toimesta. Mandy pääsisi vanhaan kotiinsa, saisi viettää pitkän loman, kuntoutua ja tehdä varsoja.
Niin päättyi minun ja Mandyn yhteinen tarina. Olen surullinen ja haikea, mutta samalla onnellinen Mandyn puolesta. Olen varma että se on onnellinen ja hyvissä käsissä. Se saa kavereita, olla isossa metsätarhassa eikä sillä ole kiirettä mihinkään.
Mitä tulevaisuus minulle tuo, sitä en vielä tiedä. Haluan kyllä jatkaa harrastusta. Nyt olen aivan pyörällä päästäni ja pidän tuumaustauon.
Blogi on auki vielä jonkin aikaa, jos haluatte jättää kommentteja. Myös osoitteeseen hastgumma@gmail.com voi laittaa viestiä, jos siltä tuntuu.
Kiitos ihan hirveästi teille kaikille ihanille lukijoille, olette tehneet tämän blogin pidosta unohtumattoman kokemuksen ❤️
