Pitkä paussi talleilussa

Sunnuntain ja pahan tuulen jälkeen ajattelin, että täytyy pitää pieni tauko ratsastuksessa ja talleilussa. Maanantaina kävin pikaisesti juoksuttamassa (kivasti meni) ja eilen eräs kaverini ratsasti Lotan. Itse kävin koiran kanssa kävelyllä, katselin takkatulta ja rentouduin. (No, sentään vaihtelimme kuulumisia tallikaverin kanssa facebookissa, sen verran pitää sentään tallielämässä pysyä kärryillä, haha).  Ja simbsalabin, yksi päivä riitti, nyt olen taas aivan intopiukkana menossa tallille.

Onnellinen kajahtanut viime äitienpäivänä..

Hehheh, onnistuinko hämäämään teitä, rakkaat lukijat? Klikkasitte sivun auki koska ajattelitte että mitä nyt on tapahtunut? Ei tämän ihmeempiä sentään!

Oli mukava kuulla ystävältäni, että Lotta oli oikein kiva ratsastaa, erityisesti ravi on parantunut ja kaikenlaiset väistöt ovat Lotalle helppoja. Lotta oli ollut myös kaikinpuolin kiltti ja turvallisen tuntuinen. Laukassa tällä taitavalla ystävälläni oli samat tuntemukset, eli tulee vahvaksi ja pyrkii ylös kuolaimelta. Tämä on kyllä merkillistä, enkä oikein tiedä, miten tuota laukkaa pystyisi parantamaan.
Eli tänään taas innokkaana ja hyvällä mielellä tallille!

PS! BLOGILLA ON JO 99 LUKIJAA! Aika hurjaa ja hienoa! Haastan 100:nen lukijan kertomaan itsestään ja siitä, miten löysi tämän blogin ja miksi liittyi lukijaksi!

Pahalla tuulella

Tänään ei ollut oikein hyvä päivä. Mulla oli vihdoin kauan odottamani valmennus, jopa ihan yksityistunti. Lotta oli jo kuntoon laitettaessa tosi ärtyisä. Tunnustelin jalat ja molemmat etukaviot olivat hieman lämpimät. Olin hiukan huolissani, mutta ainakaan käynnissä ei näkynyt mitään outoa.

Ihan kivasti Lotta kuitenkin liikkui. Menin maneesiin jo hyvissä ajoin, keventelin ja laukkasin kevyttä laukkaa, mikä sujui oikein kivasti.

Itse tunti ei sitten mennytkään niin hyvin. Ajoittain Lotta liikkui oikein mainiosti (valmentaja jopa sanoi että ravi on ihan sikamakeen näköistä), mutta sitten se taas jännittyi ja kovettui. Mun ärtymys kasvoi hetki hetkeltä ja sitten ärsyynnyin sitä että mun piti taas ärsyyntyä. Olenhan päättänyt, että hevosen selässä ei ärsyynnytä, vaan yritetään sitten vaan entistäkin enemmän. No, ehkä joskus onnistun tässä!

Lotta on lisäksi kehittänyt hirmu ärsyttävän kyttäystavan. Se kyylää nurkan estekasaa ja myös omaa höyryävää kakkakasaansa! Niiden kohdalla hevonen jännittyy ihan hirveästi.

Laukkaa tunnilla joulukuussa.

Maija pisti meidät tekemään kaikkea Lotalle vaikeaa. Sehän on tietty todella hyvä, mutta samalla tunsin ettei mikään onnistu. Mentiin kierroskaupalla sulkutaivutusta vasemmassa kierroksessa, jotta "banaani taipuisi toiseen suuntaan". Hirmu hyvää jumppaa, mutta oih, niin vaikeata. Oikeaan kierrokseen se sujuisikin ihan itsestään, kun hevonen taipuu muutenkin siihen suuntaan koko ajan.

Mentiin myös paljon laukkaa ja laukannostoja, erityisesti vasemmassa kieroksessa. Muutamia tosi hyviä nostoja kyllä tuli. Laukassa Lotta tulee nyt tosi vahvaksi. Maija ehdotti, että kokeilisimme remonttiturpahihnaa. Täytyy pistää mietintään.

Laukkaa valmennustunnilla tasan vuosi sitten.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä saada taas paljon ohjeita, vaikkei kaikki niin hyvin sujunutkaan. Itse kun tulee usein harjoiteltua niitä helpompia ja miellyttävimpiä asioita ja välteltyä niitä hankalia, niin sujuuhan kaikki silloin!

Lotta oli vielä tunnin jälkeenkin kovin ärtynyt. On se kyllä niin vaihteleva. Eilen oli ihan päinvastainen filis, neiti oli itse lempeys kun kävimme Fridan, Nekun ja Lotan kanssa pitkällä maastokävelyllä.

Mutta kyllähän ne mielialat vaihtelevat myös meilä ihmisillä, miksei siis myös hevosila.

Kuivateltuaan tunnin kahden villaviltin alla ja rouskuteltuaan heiniä Lotta pääsi vielä solariumiin kuivattamaan loputkin nihkeydet. Sillä oli taas tosi kova kiire jo ulos, se niin tykkää olla omassa tarhassaan eikä malttaisi olla sisällä ollenkaan. On se niin kivaa, että on kokopäivätarhaus, ei tarvitse heppaa jättää sisään tylsistymään.

Ja tässä vielä laukkaa joulukuun valmennustunnilla.

Ensi viikolla yritetään tehdä jotain erilaista ja rentouttavaa, ehkä hypätään kavaletteja! Ihanaa kun on kuitenkin hyvinvoiva hevonen joka tykkää liikkua!

Pörheyttä ja juoksutusta

Pakkanen taitaa tehdä hepoista pörheitä vähän joka puolella. Lotalla on ollut nyt muutamana päivänä niin paljon virtaa että huh. Se oli ihan mahdoton Fridan kanssa maanantaina ja eilen päätin että nyt ratsastetaan sitten oikein kunnolla että saa tamma purettua vähän energiaansa.
Ratsastuksesta tulikin sitten aika pitkä ja kun väänsin ja väänsin ponia ruotuun. Jossain vaiheessa otin jopa hanskat pois (huonot ohjat liukuivat), eikä tullut yhtään kylmä! Ja maneesissa oli varmasti ainakin -13 astetta pakkasta.
Aika hyvä siitä tuli, mutta laukassa oli kyllä haasteita, kun tuli niin vahvaksi. Lopuksi hiki virtasi molemmilla. Kuka sanoi että kouluratsastus on kevyttä....

Tänään kävin aamuvarhaisella vain juoksuttamassa. Olin tosi tyytyväinen. Lotta on ollut aikaisemmin hiukan vaikea juoksutettava. Ei mene kunnolla ympyrälle, saattaa pukittaa kohti, on joko tahmea tai äkillinen spurttailija, ei kuuntele yhtään ja juoksee jännittyneenä pää ulospäin, selkä notkolla. Ja sehän ei hyvää tee.

Se ei yksinkertaisesti taida vaan tietää mitä siltä odotetaan. Olen yrittänyt pikkuhiljaa saada sitä rentoutumaan, kuuntelemaan, selkää ylös ja päätä alas, sekä asettumaan hiukan sisään mielummin kuin ulos.

Tosi kivasti se alkutäpinöitten jälkeen tänään keskittyi! Palkitsen sen heti kun korva kääntyy minun suuntaani ja se hakee eteen alas. Palkintona on hidas ja lempeä huuto hyväääääää, oman kropan "lysähtäminen", juoksutusraipan lötsähtaminen alas eli paineen poisto.

Samaa teimme Falka-ponin kanssa, joka meille tullessaan halusi vain mennä päätöntä pukkilaukkaa ja repiä itsensä irti (ja repikin, jopa suitsissa). Osa ongelmista liittyi varmasti meidän kokemattomuuteemme. Sekin oppi lopulta menemään liinassa tosi hienosti, ja me opimme paljon juoksutuksesta.
En useinkaan käytä sivuohjia tai muita härpäkkeitä, yritän saada hevosen itse kantamaan itsensä ja hakeutuvan hyvään työskentelymuotoon sellaisesta palkitsemalla.

Falka ennen....

.......ja (1,5 vuoden harjoittelun) jälkeen .

Harjoittelimme eilen myös siirtymisiä, eli käynti-ravi-käynti, ja raviin piti lähteä heti parin käyntiaskeleen jälkeen. Samaa myös ravi-laukka-ravi -siirtymisissä. Yllättävän hyvin toimi! Lopuksi laukkasi ihan tosi kivaa, rauhallista ja pyöreää laukkaa tasaisella ympyrällä. Hieno tyttö!
(Kuvaaminen on nyt melko rankkaa, kun on niin kylmää. Siksi saatte tyytyä Falkan juoksutuskuviin.)

Lotan kanssa köpöttelemässä viikko sitten.

Fiiliksessä mukavasta palautteesta

Olen ihan innoissani. Sain niin mukavaa palautetta Ullalta, joka toimi välittäjänä Lotan kaupassa.

Ulla on ratsastuksenopettaja ja koulutuomari sekä tuntee Lotan kuin omat taskunsa. Ulla kommentoi videota, joka oli edellisessä postauksessa. Hänen mukaansa Lotan laukat ovat parantuneet tosi paljon, vasen laukka näyttää ihan erilaiselta kuin ennen. Laukkaan on tullut rauhallisuutta ja liitovaihe pidentynyt. Takaosa on aktiivinen ja hevonen näyttää siltä, että sen on helppo liikkua. Se kulkee suorana myös kaarevalla uralla. Lisäksi muoto on parantunut, se ei kulje enää kuolaimen alla ainakaan noissa videoissa.

Miten sitä voikin tulla niin onnelliseksi tuollaisesta palautteesta! Pohjimmiltani olen kuitenkin aina epävarma siitä, onko kehitys mennyt oikeaan suuntaan.

Varmasti kritisoitavaakin löytyisi paljon, mutta niitä asioita Ulla ei nyt maininnut :)

Lisäksi Ulla antoi hyvän vinkin käsien suhteen: Mieti, että kyynerpäissäsi olisi painot ja että pikkurilli menee ensimmäisenä kohti hevosen suuta.

Pakkanen ihan unohtui, ja tuli jopa kuuma.

Olen todella fiiliksissä noista palautteista ja himo ratsastaa paremmin kasvoi jälleen. Kiitos Ulla, jos luet tätä! Tänään pidin mielessä tuon mielikuvan pikkurilleistä ja painoista kyynerpäissä ja voisin vaikka vannoa että se auttoi.

Maneeissa oli Lotan mielestä vaarallisia, ehkä jopa tappavia säteitä sekä epäilyttäviä, höyryäviä kasoja (räjähteitä?).

Frida otti kuvia yhdestä toisesta ratsastajasta maneesissa, ja rapsäisi neljä kuvaa meistä. Tässä niistä kolme. Aika hassua, useinmiten otetaan kymmeniä kuvia, joista pari kelpaa, nyt nämä muutamat oli ihan kivoja. 

Lotta oli oikein kiva ratsastaa, mutta oli taas hiukan hassu, säpsyi kaikenlaista kuten höyryävää kakkakasaa ja valonsäteitä. Ei se mitään pahaa tee, mutta sisäpohjetta on vaikea saada läpi kun se punkee keskemälle maneesia. Pakkanen taitaa tehdä temppujaan.

Koko viikko on mennytkin enemmän tai vähemmän löysäillessä. Pakkanen on paukkunut niin kovana, että puolen tunnin liikutukset ovat riittäneet. Tänään olikin ensimmäinen kunnon liikutus.

Torstaina Lotta sai uudet kengät, laitettiin taas pohjalliset. Kengitysväli on nyt sitten 13 viikkoa, aika hurjaa. Toivotaan että kengät pysyvät. Onneksi on hyvät pohjat ja olosuhteet.

Lotan suu toimii kyllä hyvin, kermavaahdot on aina huulissa ja kun oikein innostuu niin pärskii niitä rinnuksillekin.

Kuumetta

Viikon alkupuolella hämmästyimme, kun Lotta ei halunnut ratsastuksen jälkeen koskeakaan mysliherkkuunsa, jonka kimppuun se yleensä suorastaan syöksyy. Myöskään heinät eivät maistuneet. Ratsastaessa se oli kuitenkin ollut oikein pirteä.
Mitattiin sitten kuume, mittari näytti 40,1 astetta!
Mitään muita oireita ei ollut lukuunottamatta pientä lihasvärinää ja apeutta. Hevonen oli tosiaan melko nuupahtanut.
Seuraavana päivänä kuume oli pois, mutta ruoka alkoi maistua kunnolla vasta eilen.
Eläinlääkärin mukaan liikkeellä on nyt tosi paljon viiruksia. Hoitona vain lepoa.
Ollaan nyt sitten vain kävelty, tänään pari kierrosta ravia. Lotta oli notkea kuin kakkosnelosen lankku :). Jälleen kerran täytyy todeta, että vapaapäivät eivät sille sovi, se jäykistyy todella nopeasti. Onneksi voimme aloittaa taas normaaliliikutuksen tällä viikolla, eiköhän se saada taas notkistettua reippaalla laukalla ja muulla jumpalla.

Onko teidän hevosillanne ollut kuumeilua?

Tänään oli vihdoin pakkasta. Lähdimme tielle kävelemään. Lotta arkoi kovaa ja kuhmuraista tietä tosi paljon, se suorastaan mateli eteenpäin. Se ei todellakaan kuulu niihin hevosiin, joiden kanssa nauttisi letkeistä käyntimaastoista. Sen sijaan ravi ja laukka ovat mukavia, kunhat pohjat ovat pehmeitä. Nyt saisikin tulla hiukan lisää lunta, niin pääsisi sänkipellolle viilettämään.

Hyviä hikitreenejä ja video

Huom. Älkää pelästykö, video on runsaat 2 minuuttia, lopussa "tyhjää" musiikkia. 

Olen päässyt taas kunnolla treenaamisen makuun. Lotta on ollut mukava ratsastaa ja ollaankin vedetty ihan hikitreenejä moneen otteeseen. Karvaturri-Lotta hikistyy niin helposti ja itsekin välillä aivan uin hiessä ratsastuksen jälkeen. Sitä ei osaa laittaa tarpeeksi vähän päälle kun on sentään tammikuu!

Yhtenä päivä mulla oli kädessä huonot hanskat. Otin ne pois vaikka en koskaan ratsasta paljain käsin, mutta hanskat olivat niin häiritsevät. Siloin sain taas ahaa-elämyksen. Pelkäsin että saisi hiertymiä käsiin ja ratsastin hyvin (istunnalla) ennakoiden, ettei vaan tarvisisi ottaa kovempaa ohjista (pelkäsin siis omien käsieni, en hevosen suun puolesta, HYIHYI mikä hirveä ratsastaja). Ja kappas, ponihan kulki tosi kivasti!

Tänään sain Fridan houkuteltua pitkästä aikaa ottamaan hiukan videokuvaa. Laatu on mitä on, mutta sai siitä tehtyä tällaisen pienen elokuvan, jee!

Mieli tekisi nyt selitellä mitä kaikkea kamalaa siinä näkyy, mitä virheitä teen ymymym. Mutta en sitä tee, vaan sanon, että oli oikein hyvä fiilis ratsastaa tänään. Lotta oli aluksi laiska, napautin sitä laukassa raipalla ja typykkähän veti kaksi pukkia! Hämmästyin niin että meinasin pudota. Ja sitten tulikin niin hyvää laukkaa sen jälkeen, että! Olen kai totuttanut sen siihen, ettei mun kanssa tarvitse laukata hyvin, kun Fridalla ei ole laukassa sen kanssa mitään ongelmaa.

Ratsastukseen jälkeen taas  kylmäiltiin, laitettiin linimenttiä ja kuivateltiin kylpytakissa!

Voisin mää jo uloskin lähtee.

Anna nannaa! Mä olin niin reipas!

Haaste

Sain tämän haasteen muutamalta bloggarilta, tässä siis vastauksia:

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös että kysymyksiin vastataan laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi; rotu, taso ja hieman luonnetta. 
Lotta on Hippoksessa tilastohevonen, mutta olen sen sukua tutkaillut. Lotalla on lähes sataprosenttia täyttä verta. Sen isä on trakehner, jonka vanhemmat ovat englantilaisia täysiverisiä. Myös äidin puolelta löytyy trakehneria ja arabia, sekä ripaus jotain tuntematonta. Tapaan sanoa, että yksi shetlanninponi on siellä sukutaulussa, koska hevosella on niin pienet kaviot ja paksu turkki :D
Lotta on sijoittunut helppoa A-tasolla ja valmentajan mukaan se osaa myös vaativan B:n asiat, mutta siinä tapauksessa kuskin täytyy todellakin osata vaatia ne.
Luonteeltaan Lotta on hyvin erikoinen, tähän voisi kirjoittaa vaikka romaanin. Joskus tuntuu että se on hieman liian viisas hevoseksi.

Hevoset vai poni? Miksi?
Olen aina tykännyt poneista tosi paljon. Se johtuu varmasti osittain siitä, että olen itse tosi pienikokoinen (158 cm pitkä). Päädyimme kuitenkin ostamaan pienen hevosen, koska Frida venyi pituutta koko ajan.

Hieno Allu-poni.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Taisi olla shetlanninponi Popcorn, ruskeavalkoinen, itsepäinen pallero. Mutta ei mikä tahansa, tällä ponilla on myös Mikaela Lindh aloittanut ratsastusuransa. Poppis oli hoitoponini muistaakseni pari vuotta ja sain ratsastaa sillä niin paljon kuin halusin. Taisin pudota sen selästä joka päivä. Kenttää ei ollut, eikä satulaakaan, mutta meno oli reipasta!

Kengätön vai kengällinen. Kengän koko hevosellasi?
Riippuu ihan tilanteesta. Mun mielestä bootsit hevosen jalassa eivät ole sen luonnollisemmat kuin rautakengät, ja monet kengättömät joutuvat kuitenkin näihin buutseihin turvautumaan ilmeisesti kovinkin usein. Toisaalta mulla ei ole omakohtaista kokemusta, joten en voi sen enempää kommentoida.
Jos minulla olisi varsa jolla on niin hyvät kaviot ettei tarvitsi kenkää, harkitsisin kyllä sen kengittämättä jättämistä. Taikka jos hankkisin hevosen, jolla ei koskaan ole ollutkaan kenkiä, niin en varmaan kenkään laittaisi.
Tuollaisen koko ikänsä kenkiä käyttäneen, hieman hauraskavioisen pidän kengässä. Jo pelkästään siksi, että siirtymävaihe kengättömyyteen olisi todennäköisesti pitkä ja tuskallinen ja muuttaisi jalka-asentoja, joka itsessään ei varmaan olisi hyvä.
Lotalla on pienet kaviot, joita koetetaan saada suuremmiksi. Tullessaan se käytti nollan kenkää, nyt on jalassa ykköset!

Klippaus; puolesta vai vastaan?

Lottaa ei ole klipattu (ehkä koskaan?). Sillä on tuuhea talvikarva, mutta se on kuitenkin kiiltävä ja silkkinen, ja kunnollakin hiottuaan kuivuu kohtuuajassa, noin tunnissa. Jos minulla olisi tosi karvainen hevonen maneesitallilla, ehkä klippaisin ainakin jonkin vauhtiraidan.
Siinä mielessä vastustan klippausta, että sitä tehdään liian usein vain ulkonäön vuoksi. Hevosilta klipataan jopa turpakarvat pois. Se on mun mielestä liikaa.

Tarhaako hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Yksin. Mielellään tarhaisin sitä kaverin kanssa, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Ollaan sellaisella tallilla, jossa melkein kaikki tarhaavat yksin. Tosin lankojen yli pääsee haistelemaan. Kesällä saa olla laumassa laitumella. 

Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vai ulkonäkö?
Sekä että. Myönnän kyllä, että ulkonäkö vaikutti myös Lotan ostopäätökseen. Eihän tuollaista söpöliiniä voinut vastustaa :D

Pahin tippumisesi?
Nuorena putosin niin että sain aivotärähdyksen. Muutama vuosi sitten menimme hevosen kanssa nurin maastossa Virossa. Solisluu pompahti pois paikaltaan. Sen pahempia ei onneksi ole ollut, toivottavasti ei tulekaan.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Äkkilaskemalta kahdeksan. Himoitsisin ostaa lisää, mutta hillitsen himoni :) Yhtään sisätoppaloimea ei ole, sillä haluan pitää hevosen ilman loimea tallissa. Meillä on melko lämmin ja vedoton talli.

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?
6-7 kertaa viikossa. Melkein aina vapaapäivänäkin käydään joku kävelylenkki maastossa tms. Meitä on kaksi liikuttajaa, joten intoa piisaa.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Olen ehkä ikäisekseni tädiksi joidenkin mielestä uhkarohkeakin, kun laukkailen maastossa videokamera kädessäni :D. Totuus on kuitenkin se, että tietyntyyppisillä hevosilla minulla menee helposti pupu pöksyyn. Lähinnä jos hevonen on iso ja herkkä, niin ettei voi suustakaan kunnolla ottaa, niin luovutan heti jos hevonen rupeaa temppuilemaan. Sen sijaan ponit eivät minua oikeastaan pelota, tekivät sitten mitä tahansa.

PS. Tämä haaste näyttää olevan jo melkein kaikilla, joten en haasta nyt ketään.