sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Treeniä ja pohdintaa riskeistä

Outo sattuma. Laitoin eilen tuon irtojuoksutusvideon blogiin ja tänään luin Nooran blogista miten yksi hevonen heidän tallillaan oli katkaissut jalkansa juostessaan vapaana maneesissa. Tästä johtuen heidän tallilla monet olivat päättäneet kokonaan lopettaa irtojuoksutuksen.
Olen samaa mieltä kuin Noora, hevosta ei voi kääriä pumpuliin. Irtojuoksutuksessa voi toki sattua kaikenlaista, mutta niin voi missä tahansa muualla, karsinassakin. Yhden tuttuni poni juuttui vuosia sitten jalastaan johonkin rakoon omassa karsinassaan ja jalka oli lähes irtipoikki. Hevonen piti tietysti lopettaa.

Riskejä on ja tulee aina olemaan. Niitä voi jonkin verran vähentää järkevällä ja ennakoivalla käytöksellä. Ennen irtojuoksutusta kävelytän ja juoksutan, jotta lihakset olisivat lämpimät ja suurin höyry pois. Vapaana olevaa hevosta en aja kovinkaan paljoa, ja jos se haluaa hetken haistella ja vain olla, se saa näin tehdä. Uskon että hevonen joka on säännöllisessä liikutuksessa ja tottunut irtojuksutukseen pysyy nahoissaan ja nauttii saadessaan vapaasti riehua ja pukitella. Se myös avaa selän mahdollisia jumeja.

Haluan myös viedä hevoseni laitumelle vaikka siinäkin on riskinsä. Tapaturmia voi ennakoida muun muassa niin, että hevosryhmä aloittaa laiduntamisen yhtä aikaa eli ketään ei tuoda yksin uuteen laumaan. Lisäksi lauman olisi saatava olla yhdessä mahdollisimman pitkään ja häiriöttä, eli kaikki olisivat laitumella läpi vuorokauden, useita viikkoja tai mieluiten koko kesän. Meillä on ainakin ollut hyvä tuuri, laitumella on tullut vain pieniä naarmuja. Jos sitten joskus jotain sattuu, ei sille mitään voi, se riski on vain otettava, jotta hevonen voi elää hevosen lajityypillistä elämää.

Haluan myös maastoilla ja käydä hankalakulkuisilla (joidenkin mielestä) metsäpoluilla. Epätasainen maasto tekee tosi hyvää kaikille lihaksislle. Kenkähän sinne saattaa jäädä (meillä ei koskaan ole kyllä jäänyt), mutta hyvät puolet voittavat. Enkä koskaan lähde metsään, jos kenkä on hiukankin löysällä tai kavio näyttää niin kuivalta että se saattaa lohjeta.

Tosin myönnän, että minun on helppo sanoa näin, sillä Lotta on varsin järkevä, keski-ikäinen rouva. Se ei turhiä hötkyile ja miettii mihin laittaa jalkansa. Toisaalta uskon, että useimmista hevosista tulee sellaisia kun/jos ne liikkuvat muuallakin kuin maneesissa tai kentällä.

Siinäpä siis mietteitä. Tänään paistoi jopa hieman aurinko ja olimme pienen hetken kentällä tekemässä alkukeventelyjä. Pohja oli kuitenkin aika upottava ja raskas, joten siirryin sitten maneesiin. Olisi ollut kaunis maastoilupäiväkin, mutta olimme juuri Tapaninpäivänä pitkällä lenkillä ja Fridan suunnitelmissä on mennä maastoon huomenna joten päätin hiukan treenailla.
Kuvat ovat tosiaan alkukeventelyistä, Lotta näyttää aika veltolta niissä ja meninkin ihan löllytellen ja kauniista ilmasta nauttien.
Maneesissa teimme sitten hiukan töitäkin ja hiki valui molemmilla. Lotalla on melko pitkä talvikarva ja nyt kun on näin lämmintä se hikoilee melkoisesti.




Tarttee kattoa tarkkaan, täällä on vähän löllyä, miettii Lotta.

Kyynerpäätaktiikkaa ja jotain väistöä.


Löysäillään,  mutta ihan mukavasti.




Mä täällä vain ravailen, tilulilulei...


Yritetään saada oikeaa puolta rennommaksi ja vasenta venymään.

Tästä näkee tämän talvikarvan paksuuden. Se on tosi tiivistä.  En tiedä, miten lähes sataprosenttisella täykkärillä voi olla tällainen karva.

Jäiks, mutaa, sano hienopierut.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kahjo kurvailee maneesissa



Irtojuoksutus on niin hauskaa. On ihana päästää hevonen irrottelemaan, vaikka hiukan hirvittääkin välillä, kun vauhti yltyy ja jalat liiraavat. Uskon kuitenkin, että pukittelut ja spurtit tekevät hevoselle tosi hyvää.
Tässä pieni pätkä Lotan jouluaaton kaahailua!


tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Lotta sai joululahjaksi irtojuoksutuksen maneesissa. Laukkasi, pukitteli ja piereskeli, hauskaa oli! Nyt suuntaamme joulunviettoon. Huomenna joulupäivän maastoilua. Rauhaisaa Joulua!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Maija ja magee tamma


Valmentaja-Maija kävi tänään ratsuttamassa Lotan. Lotta oli oikein tohkeissaan kun joku vaati siltä todella paljon. Juteltiinkin Maijan kanssa että tuolla hevosella on kyllä niin mahtava luonne. Se ei koskaan ota hernettä nenään, yrittää vaan tarjoilla touhukkaasti kaikenlaista jos ei heti ymmärrä. Esimerkiksi jos sitä hipaisee raipalla, se ei suinkaan suutu, vaan ikäänkuin ryhdistäytyy ja hätkähtää ja yrittää hetipäätä kysellä että sorry, siis mitä sä halusit :) Miten se voikin olla niin nöyrä?

 Maija meni Lotalla pohkeenväistöjä, sulkuväistöjä, vastalaukkakaarteita, laukanvaihtoja (niissä oli hiukan töitä), kolmikaarista kiemurauraa jossa vaihdettiin laukka käyntiaskeleen kautta ym. Ravi on aivan sikahienoa, mutta laukka ei ole Lotan ykkösaskellaji. Se kyllä suorittaa, mutta koottu laukka näyttää melkoisen töpsöttävältä.

Kyselin Maijalta tunnin jälkeen, mikä hänen mielestään on Lotan koulutustaso. Yllätyin kun hän sanoi epäröimättä että vaativa B. Aika hieno heppa siis meillä! 
Lotta oli ratsutuksen jälkeen hikinen kuin uitettu kissa. Kaksi paksua villaloimea päälle ja karsinaan, siellä Lotta kuivatteli puolitoista tuntia heinää rouskutellen! Itse join glögiä tallikavereiden kanssa sillä aikaa.

Lopuksi vielä kylmäsin jalat ja laitoin Lotan solariumin alle kuivattelemaan. Ei ollakaan ennen kokeiltu tuota tallimme solariumia. Lotalla on kyllä paksu karva, se ei näytä miltään karvamammutilta, mutta alusvilla on tiuhaa. En kuitenkaan haluaisi millään sitä klipata, siinä on omat hankaluutensa ja Lotta inhoaa loimia, joten nyt en joudu käyttämään sillä talliloimea ollenkaan.

Mulla on tullut ongelma näiden blogin kuvien kanssa kun Fridan kuvausinnostus on hiipunut. Tänään otin videota Maijan ratsastuksesta mutta sitten poistin vahingossa koko videon muistikortilta. Joten koristeeksi vain vanha kuva.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukuun ihana aurinkoinen maastolenkki

Mikä tuuri! Iltavuoro osui juuri sopivaan päivään ja pääsin aamusta maastolenkille Lotan kanssa.
Tiet olivat ihanan pehmeitä ja aurinko paistoi. Ihan uskomatonta!

Valmiina lähtöön.

Melkein kuin alkusyksyä.

Joka puolella näkyi kaatuneita puita.

Kaikki pienetkin auringonsäteet ovat nyt kultaakin kalliimpia.
Laukattiin tosi paljon, Lotta oli aivan hikinen. Osansa tekee kyllä myös sen paksu talvikarva ja todella lämmin ilma.

Tyytyväinen hevonen jäi tarhaansa odottamaan päiväheiniä.  Puss puss  <3

tiistai 17. joulukuuta 2013

Ihana rakkahin Lotta

Pikainen hehkutus joka suorastaan kuplii päästäkseen ulos. Niin ihana ratsastus tänään. Kannatti katsoa omia ratsastuskuvia taas tarkkaan ja miettiä. Tänään olin niin ylpeä itsestäni, kädet pysyivät kurissa. Lotta oli aivan ihastuttava, kehuin sitä vuolaasti joka välissä ja tytteli painoi menemään niin että raviin tuli sellaista joustoa että teki mieli hihkua.
Kaikkein ihaninta tuossa hevosessa on kuitenkin sen monipuolisuus. Lyhyen mutta tehokkaan ratsastuksen jälkeen lähdimme maastoon kävelemään kahdestaan, tuuli kovasti ja kaikenlaiset muovihärpäkkeet lensivät. Lotta katseli niitä uteliaana, mutta aina yhtä järkevänä ja rauhallisena. Lähdimme myös kävelemään sänkipellon reunaa ihan metsän vieressä, siinä oli vielä sen verran jäistä, että ei upottanut (täällä on maa lähes sulana, kuva on vuoden takaa). Tamma kulki luottavaisena ja rauhallisena, vaikka jostain kuului kaukaista hirnuntaa ja metsä suhisi. Sellaisina hetkinä kumarrun halaamaan heppaani ja olen niin onnellinen!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Voi vanhat virheet, mistä te aina palaatte!

Tänään pääsin vihdoin itsekin Maijan valmennukseen. Olin jo puolta tuntia ennen selässä jotta ehtisin verrytellä ennen tuntia. Ravailin pitkillä ohjilla ja laukkasin rentoa eteen alas laukkaa, ja Lotta tuntui oikein hyvätä. Kunnes päästiin itse valmennukseen...
Tässä kuvien parhaimmistoa. Ne huonot olisivat informatiivisempia, mutta en kehtaa niitä laittaa esille.
Alkupuolen raveja.
Huomasin että minulle on taas tullut iso kasa tapoja, joista pitää päästä eroon:

- Liian pitkät ohjat. Mistä tämä on taas tullut? Ohjat ovat niin pitkät, että kyynärpäät menevät jopa ohi selkälinjani, kun pidätän. MIKSI en pysty pitämään niitä lyhyinä, MUTTA pitää silti pehmeän käden? MIKSI Lotta on niin paljon paremman tuntuinen kun tuntuma on ihan kevyt? MIKSI pohdin näitä jälleen?

-Liian suuret käsien sivuttaisliikkeet. Kuvissa näyttää suorastaan ällöttävältä kun kuolain tulee puoliksi ulos Lotta-raukan suusta. Onkohan sillä liian pitkä kuolain? Pitäisikö laittaa sittenkin alaturpis pitämään kuolaine paremmin paikoillaan? Tai tutit? Ja miksi minun täytyy viedä johtava ohjasote puolimetriä sivulle, eikö pari senttiä riittäisi? Ja MIKSI en usko sitä, kun opettaja sanoo, vaan heilutan silti käsiäni epätoivoisesti?

- Jalat, voi jalat. Istun jälleen ihan vinossa, vasen kankku ilmassa, vasen jalka paljon lyhyempänä? MIKSi en tunne sitä?

Hetkittäisiä onnistumisia.

Älä kevennä niin isosti, huusi Maija. Ratsastaja ei vissiin kuullut sitä....tässä kuvassa sentään maltillisemmin kuin monessa muussa.

Miksi oi miksi täytyy pitää tuollaista lukitus-ohjasotetta? Tässä sentään Lotalla suu kiinni.



Ylöspäin kiipeävä vasen jalka (mutta suloinen hevonen).
No, olin kuitenkin tyytyväinen moneen asiaan. Ihaninta tietysti se, että Maijan mukaan Lotta liikkuu nyt paljon paremmin. "Sulla on paljon enemmän hevosta nyt alla. Se ei aina välttämättä helpota tilannetta", nauroi  Maija.

Ravissa, varsinkin vasempaan kierrokseen saatiin tosi hyviä pätkiä, välillä raviin tuli joustoa ylös niin että ihan heikotti. Laukka sen sijaan....voi huh. Maija pisti mut laukkaamaan hyvin, hyvin hitaasti, Lotalla kun on ollut nyt vain yksi laukkavaihde,  eli hätäinen ja nopea. Meidän esittämästä laukasta en kyllä ole niin kovinkaan ylpeä.

Laukka oli todella todella haasteellista, roikuin ohjissa kuin hullu. Valmentaja: ei se niin pahalta näyttänyt :D

Tässä taas tuo vasen jalka. Vrt. edellisen kuvaan oikeaan jalkaani, josta tykkään paljon enemmän. Annan jonkun rangaistuksen pian tälle vasemmalla koivelleni.


Ensi lauantaina Maija ratsastaa Lotan, ihan mahtavaa. Huomenna tehdään jotain rentoa ja palauttavaa. Tulisipa jo lunta että pääsis paremmin maastoilemaan!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ensimmäinen valmennus kolmeen kuukauteen

Tänään koitti vihdoin se päivä, jolloin aloitimme Maijan valmennukset. Ekaan valmennukseen pääsi Frida. Kivasti meni!

Frida ja Lotta alkukävelyillä.

Huomenna menemme pienellä reippaalla tätiporukalla aamuiselle maastokävelylle. Luvattu pakkasta, hrrrrr...täytynee laittaa jo toppahousut jalkaan!

Olen surkea kuvaamaan maneesissa....tämä on suurinpiirtein ainoa kuva, josta edes näkee, että kyseessä on ratsukko! Lotta oli pirteä ja liikkui hyvin.

torstai 5. joulukuuta 2013

Satulaa, kengitystä ja Stockholm Horse Showta

Mistäs sitä oikein aloittaisi? Kaikenlaista pientä ja mukavaa kerrottavana. Olen oikein tyytyväinen sekä itseeni että Lottaan, olemme olleet niin reippaita!

Ensinnäkin löysin uuden kengittäjän. Ei se vaihtaminen ollutkaan niin hankalaa kuin olin jostain syystä kuvitellut. Huomaan olevani niin varovainen ja hienotunteinen näissä asioissa, että en oikein uskalla tehdä mitään muutoksia, pelkään ristiriitoja ja loukkaavani ihmisiä, nämä hevospiirit kun ovat niin pienet. Joskus on kuitenkin pakko tehdä ratkaisuja ja luulen että tämä oli oikein hyvä sellainen.
Hassu juttu oli myös se, että Lotta tykkäsi tästä kengittäjästä todella paljon. Onhan se ollut rauhallinen aina ennenkin kengityksessä, mutta nyt sen alahuuli lörppyi ja huulet mutustelivat, korvat lerppuivat. Se suorastaan nautiskeli! Outo ryssä, niinkuin mieheni sanoisi :D

Reilu vuosi sitten alkusyksyn kauniina päivänä.

Olin myös todella tyytyväinen uuteen satulansovittajaan/valjasseppään, jonka tapasimme viime viikolla. Myös hän oli tarkka ja keskittyi työhönsä. No, tyytyväisyyttä lisäsi myös se, että Lotan satula oli sopiva! Sehän on nyt levennetty. Istui kuulemma tosi hyvin. Itse olen tykännyt kuitenkin käyttää alla Mattesin ohutta romaania, antaa jotenkin hiukan enemmän tukea satulan etuosaan. Sovittajan mielestä sitäkin voi hyvin käyttää.
Lotan estesatula oli liian kapea, niinkuin ajattelinkin. No, satulahan on myynnissä eikä sitä juuri ole käytetty, joten en sitä aio leventää.
Nyt kun näin, miten samanlaisia ammattilaisen ajatukset olivat omien ajatuksieni kanssa, luotan enemmän siihen, että osaa jatkossa katsoa itse satulan sopivuutta melko hyvin. Se on huojentava tieto.
Tamma sai myös kehuja hyvistä selkälihaksista, sopivan pyöreästä kunnosta ja sopusuhtaisesta rakenteesta. Ai että oli mukava kuulla.

Tämäkin kuva on otettu reilu vuosi sitten, olimme porukalla parin tunnin maastolenkillä.

Kolmas tyytyväisyys liittyy siihen, että Lotta on ollut todella pirteä ja liikkuu hyvin. Erityisesti vasen laukka on jotain aivan erilaista kuin ennen, se on pyöreätä ja ilmavaa. Lotta on ollut kuitenkin jopa hiukan vikuroiva ja hankala ratsastaessa, sillä on sellaista pöllöenergiaa ja näkee pikku-ukkoja siellä täällä, mikä ei sille ole lainkaan tavallista.
Lauantaina onkin jo ensimmäinen valmennus pitkästä aikaa. Frida pääsee siihen ja minä sitten viikon päästä. Hauskaa!

Pois alta, täältä tulee outo ryssä!

Viime viikonloppuna kävimme Fridan kanssa Tukholmassa katsomassa Stockholm International Horse Showta. Siellä oli hauska tunnelma, tykkään niin paljon ruotsalaisista! Ostettavaa olis ollut vaikka kuinka, mutta tungos oli niin kaamea että luovutimme.
Se mikä jäi päällimmäiseksi mieleen, oli ratsastajien taitavuus. Katselimme Stockholm Grand Prix -esteratsastusta jossa melko ahtaalla arenalla oli valtava kasa todella korkeita ja leveitä esteitä.
Tottakai nämä ovat maailman huipputason ratsastajia ja heidän täytyykin osata. Mutta kaikkien ratsastus oli valtavan siistiä ja hienoa. Olin kyllä vaikuttunut!

PS. Uusia kuvia ei ole tullut otettua, aina on kiire ja pimeätä. Josko viikonloppuna jaksaisimme? Onneksi aina löytyy näitä arkistokuvia!