tiistai 26. marraskuuta 2013

Pieniä onnistumisen hetkiä

Eilen olimme ensimmäistä kertaa uudessa/vanhassa maneesissamme ratsastamassa ja osuimme varsinaiseen ruuhkaan, mikä on melko epätavallista. Jostain syystä olen huono keskittymään (niinkuin varmaan monet muutkin) silloin kun ympärillä on paljon väkeä. Oma fiilis tarttuu myös hevoseen joka luimistelee liian lähelle tuleville ja juoksee kuin hirvi. Jään roikkumaan vain ohjaan, jalat irti ja kierre on valmis.

Siksi haluankin kirjoittaa tämän itselleni muistiin. Onnistuin näet ratsastamaan alun surkeuden jälkeen melko kivasti. Menin isoa pääty-ympyrää ja asetin kaksi tavoitetta:

1. Minulla ei ole kädet sylissä vaan oikealla paikallaan 10 senttiä satulan edessä ja saman verran irti sään yläpuolella sekä lähekkäin toisiaan. Vaikka hevonen olisi kuinka vinkura, käden liikkeet ovat vain pienet. Ratsastan JALALLA, en ohjalla.

2. Lotta ottaa takajalat alleen, lähtee isoa ravia heti käynnistä ja kun se tapahtuu, saa välittömän palkinnon, joka myös suuntautuu eteen = ohjat vapaaksi.

Eli kun Lotta lähti terävästi eteen isoa ravia nojaamatta kuolaimeen, päästiin saman tien ohjat vapaaksi ja taputin. Sitten taas hetken päästä tuntumalle...ja sehän tajusi pelin hengen heti. On se vaan viisas. Eipä ole pitkään aikaan ollut noin kuuntelevaa ja eteepyrkivää hevosta. Hauska tamma  <3

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ai että tätä on kaivattu!

Lauantaina muutimme takaisin vanhaan talliimme. Lotta oli tietysti heti kuin kotonaan, ja niin olimme mekin, onhan paikka sentään tuttu jo 2,5 vuoden ajalta. Sunnuntaiksi oli luvattu kaunista aurinkoa, joten tottakai piti päästä heti aamusta maastoon. Lotta oli niin rento kuin olla ja voi, samalla innokkaasti korvat hörössä. Luulen että sekin nautti kovasti, varsinkin kun mukaan lähti vanha tarhanaapurikaveri.

Aurinko paistoi ja oli niin ihanaa köpötellä maaseudun hiljaisuudessa. En ole ennen edes ymmärtänyt kuinka paljon olen aina nauttinut näistä aamuisista maastolenkeistä keskellä suurta metsää, sammaleen tuoksusta ja pienestä hiekkatiestä.

Kuvia ei tänään otettu, mutta katselin kuva-arkistoani ja löysin viime vuonna marraskuun  4. ja 23. päivä otettuja maastokuvia. Kelit olivat aika samanlaiset kuin nyt.  Heti joulukuun alussa olikin sitten jo todella kylmä ja paljon lunta. Saa nähdä, muuttuuko ilma tänäkin vuonna yhtäkkiä!

Tasan vuosi sitten, lähdössä maastoon kaverin kanssa.

Marraskuun alkupuolella 2012,  sumun keskellä.

Metsän hiljaisuudessa.

Ilme sen kertoo! (Tosin Lotta näyttää hiukan siltä, että aamutorkut jäivät kesken).

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Vino ja kiemura hevonen

Huoh. Onko teillä muillakin tällaista? Hevonen on sairasloman jälkeen sen tuntuinen, että alusta saa aloittaa kaiken. Puree kiinni kuolaimeen, on vino ja vinkura, välillä taas ihan tyhjä, selkä notkolla...itsekin olen jäykkä ja sorrun jälleen vanhoihin virheisiini. Tämän iltaisen ratsastuksen jälkeen olin kyllä niin masentunut. Menin hiukan laukkaa ja se oli kyllä aika kauheaa. No, ehkä tämä tästä, kun saamme tehtyä hiukan kunnon treeniä. Ja pääasiahan on se, että Lotta ei kuitenkaan onnu!

Satula on nyt levennetty, mutta tuntuu jopa liian leveältä. Ensi viikolla tulee onneksi satulansovittaja joka myös toppaa, joten saamme kuulla, mitä sille kannattaisi tehdä.

Ensi viikonloppuna muutamme tallia. Saas nähdä, pääsemmekö vielä maastoilemaan sulaan maahan vai onko seuraavat maastolaukat vasta lumessa! Tämä pimeyden keskelle ei pieni lumikerros kyllä tekisikään pahaa.




Tää on just niin tätä. Kädet seilaa aina jossain sylissä. Miksi ihmeessä noita ohjia ei voi lyhentää? Olen palannut takaisin vanhoihin synteihin.  Eipä ihme, ettei hevonen kulje, kun kuski on ihan pihalla.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Lotta vauhdissa (kuvia)

Lotta on ollut melko vauhdikas ratsastaa, se on tosi kivaa, mutta vähän sillä on sellainen Vermon iltalähtötyyppinen meininki. Tuntuu nauttivan niin kovasti liikkumisesta, tyylillä ei olis niin väliä. Joitain tosi hienojakin pätkiä mahtui illan ratsastukseen. Ilman satulaa kun menee niin oma tasapaino on pakko yrittää pitää hyvänä ja hevosen sekänkäytön (tai käyttämättömyyden) tuntee erityisen hyvin. Hyödyllistä!
Mulla on ilman satulaa ongelmana se, että polvet nousee tosi ylös, olen varmaan niin kankea. Myös kädet tuppaa tulemaan syliin, yritän jotenkin pitää tasapainoa sillä tavalla. Mutta kuten sanottu, yksi oikein hieno pätkä oli!
Nyt pitäisi taas saada sekä hevonen että ratsastaja vetreiksi! Tähän mennessä on ratsastettu paljon käyntiä ja ravipätkien määrää lisätty vähitellen. Ensi viikolla aloitamme laukkaamisen, mahtaa tamma olla innoissaan ja voipi olla myös ohjaus hieman kadoksissa!
Tässä illan kuvapläjäys! Ja huom, tämä tuntuu jo vauhdikkaalta menolta :D

Pitkät käynnit aluksi.

Huomatkaa, huomatkaa, vasen takajalka astuu kunnolla alle,!

Hieman kuolaimen alla mutta ei haittaa, selkä kivasti käytössä kuitenkin.

Ja tässäkin Lotan heikommat jalat, vasen takanen ja oikea etunen ovat kunnolla vauhdissa.


Hieno tyttö <3




lauantai 16. marraskuuta 2013

(Loputtomia) satulapohdintoja

Lotta on parantunut nyt hyvin, ja olemme nostaneet rasitusta pikkuhiljaa. Kohta on kuukausi klinikasta ja tänään uskalsimme ottaa jo pari pikku laukkapätkää. Lotta oli todella innoissaan!

Viime ajat ovat kuluneet tiiviisti satulapohdinnoissa. En ole osannut epäillä, että Lotalla olisi kipeä selkä, sillä olen sitä jatkuvasti kokeillut, eikä ole mielestäni aristanut mitenkään. Klinikalla kuitenkin sanottiin, että kannattaa tarkistaa satulan sopivuus.

Meillä on kaksi Kiefferiä, Lech ja Donau. Kieffereitähän voi leventää ja aluksi mietin, että jos tekisi sen ja samalla toppauttaisi satulan uudestaan. Lotta on melko tuhdissa kunnossa, ja toiaalta olen ajatellut että laihtuu nopeasti taas kun pääsee liikkumaan, joten en ole vielä halunnut teettää levennystä.

Leventäminen ja toppaus maksavat kuitenkin yhteensä useita satoja, joten ajattelin, että katsotaanpa samalla, josko jokin muu satula istuisi sille paremmin. Laitan postauksen loppuun listan sovitetuista, ihan itsellenikin muistiksi, sillä tässä menee helposti sekaisin. En ole saanut itsestäni sen vertaa irti, että olisin kuvannut nämä satulat...pimeys lamaannuttaa.

Lotan koulusatulan, Kiefferin Lechin ostimme alunperin Falka ponille. Se oli pitkän etsimisen tulos, melko uusi ja pehmeä istuiminen, 0-runkoinen satula. Se oli ensimmäinen satula kymmenien joukosta, joka antoi fiiliksen jes, tämä se on! Olen tykännyt tuosta satulasta tosi paljon. Parhaita puolia on se, että se ei sido istuntaa kovinkaan paljon. Satula on myös tosi pehmeä istua, mitä moni Kieffer-vihaaja ei olisi valmis uskomaan. Lotta on myös liikkunut sen kanssa  hyvin lukuunottamatta ihan viime aikoja.

Kuvassa satula Falka-ponin selässä. Mielestäni istui tosi hyvin, mitä mieltä olette?
Ylläpitoponi Falkalle metsästimme siis lukuisia satuloita. Ennen Lechiä hankin sille Kiefferin Wien -merkkisen koulusatulan. Siinä oli hyvä istua ja ponikin liikkui tos hyvin. Satula oli kuitenkin aavistuksen liian pitkä, pelkäsin että se kipeyttää ponin jossain vaiheessa, joten myin sen pois. Ennen Wieniä Falkalle hankittiin vanha, mutta melko kiva Frank Baines Pirouette, senkin myin pois (olen melkoinen satulakauppias :))

Tämäkin istui Falkalle hyvin. Onko se mielestänne liian pitkä?

Lotta on juuri saapunut meille ja kokeilemme satulaa sille. Miksi ihmeessä satuloime noin eteen?
Kun Lotta tuli meille, kokeilimme Lechiä ja totesimme, että se istuu myös Lotalle melko hyvin. Nyt kun katson tätä kuvaa, täytyy todeta, että satula taisi olla sittenkin jo silloin hiukan liian kapea. Outoa kyllä, sillä Falka tuntui jotenkin paljon leveämmältä kuin Lotta. Kuvassa satula on kyllä ihan liian edessä, näyttää oudolta.

Satula edelleen lapojen päälle laitettuna, hmmmm....


Lotta ja Kieffer Lech. Onkohan se jo tässä vaiheessa hieman takapainotteinen?

Lisää kuvateksti
Estesatuloitakin kokeilimme useita. Falkalle hankimme Sydneyn Jumpin, joka sitten meni ponin mukana. Seuraavaksi ostin Lotalle ihanan Prestige Versaillesin. Se näytti sopivan kaiken järjen mukaan sille hyvin, myös satulan sovittajan mielestä.  Ja se oli järjettömän kaunis! Jostain syystä se kuitenkin keikkui selassä. Totesimme että paneelit ovat liian jyrkässä kulmassa, vaikka takaa otetussa kuvassa ne näyttävät kuitenkin ihan laakamallisilta. Outoa.

Supernätti Prestige meni sitten myyntiin, sniif. Ostimme tilalle ruskean Kieffer Donaun. Se oli ainoa kokeilemistamme useista satuloista, joka pysyi paikoillaan. Ei mikään kaunotar,  mutta ruskea kuten estesatulan kuuluu ollakin ja parasta että sillä oli melko helppo hypätä (kuulemma).

Miten tässä satulassa voi olla liian jyrkkä paneelikulma?

Ennen meille tuloaan Lotta oli juossut vuosikausia yhdella ja samalla, vanhalla 17" -tuumaisella Kiefferin yleissatulalla (Europe?), joka muuten ei ollut hullumpi.
Kokeillut satulat:

Equipe Emporio mw, 17" liian suora, ei ratsastettu
Albion K2 Genesis w, 16,5" ihan kiva, mutta nousi hiukan takaa, ratsastettiin pari kertaa
Albion SL mw, 17" tämäkin nousi takaa, pehmeä sohva, ihanan pehmeät polvitoppaukset
Passier Grand Gilbert mw 16,5" järkyttävän kova istua, aavistuksen liian suora, istui muuten melko hyvin
Precense w 16,5" jäi ihan oudon ylös edestä, ei ratsastettu
Henri de Rivel Altair mw? 17" liian pitkä ja liian kaareva
Americo Cervia +1,5 16,5" liian suora
Colleciate Mentor w 16,5" jäi oudon ylös edestä
Germida w 17" liian pitkä ja liian pitkät siivet, ei ratsastettu

Vielä olisi tarkoitus kokeilla satsia Prestigen malleja. Toisaalta olen päätymässä siihen että kokeilen Kiefferin muokkaamista. Se satula kun on aina tuntunut niin hyvältä.

Päätimme kuitenkn laittaa estesatulan myyntiin, eli jos blogin lukijat etsivät hyvää perusestesatulaa, tässä olisi Kieffer Donau, 1-rungolla eli 17" MW. Hinta 820 e. Lähes käyttämättömän vyön, jalustinremmien ja jalustimien kanssa 900 e. Lisäkuvia löytyy.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Niin kamala ja niin ihana

Ai mikä? No, tämä harrastus tietysti!
Viimeaikoina ahdistuskäyrät ovat keikkuneet välillä huipuissaan, välillä hieman alempana. Hetkittäin on taas nähty valoa.

Kaikki olisi helpompaa jos olisi käytössä reippaasti rahaa, oma traileri, vetoauto ja tietysti se kortti. Lisäksi olisi mukavaa käyttää hevosta ihan varmuuden vuoksi kaikenmaailman tarkistuksissa klinikoilla. Eli tarvittaisiin myös mahdollisuutta ottaa runsaasti vapaapäiviä töistä.  Ei tarvitsisi koko ajan miettiä ja pohtia, kun voisi ultrata ja röntgata kaikki paikat turvasta vuohiskarvoihin.
Lotta on parantunut vaihtelevalla menestyksellä ja riippuen hieman siitä kuka katsoo. Eilen juoksutin hiukan ja katsojan mukaan ei ontunut, mutta näytti aikalailla jäykältä takaa.  (Omasta mielestäni se näytti taas ihan kauhealta, mutta siihen on menty, että näen kaikkien hevosten ontuvan, kuten myös koirien ja jopa ihmisten.....) No, sitä en kyllä yhtään ihmettele, näin pitkän lepokauden jälkeen. Lotalle kun ei lepo sovi.

Olen tullut siihen tulokseen, että Lotta ei pysy terveenä, jos se ei pääse pitkille maastolenkeille, joissa voi oikein kunnolla laukata. Lisäksi sen täytyy päästä kokopäiväksi ulos.
Niinpä viemme sen takaisin vanhaan talliin. Se on kauempana, mutta nyt matkat onnistuvat kun saimme taas nämä autoiluasiat kuntoon. Kolmen viikon päästä muutamme. Lottaa odottaa sama karsina ja mukavat vanhat tutut. Nykyinen tallikin on todella kiva ja väki on tullut tutuksi lyhyessä ajassa, harvassa tallissa on muuten näin hyvä fiilis ja porukka!

Pahoittelen, jos tämä kirjoitus vaikuttaa kovasti angstiselta. Tänään olimme Fridan kanssa viemässä hevoset aamulla ulos, oli niin ihanaa mennä tallille pitkästä aikaa päivän valossa ja kuunnella heiniään rouskuttavia hevosia. Nyt yritän toitottaa itselleni kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaan....ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu!