lauantai 29. kesäkuuta 2013

Melkein tappava valmennus

Koska eilinen ratsastus sujui niin hyvin, enkä tullut siitä edes kipeäksi, päätin uskaltautua tänään kouluvalmennukseen. Se olikin rankka valmennus, huhuh! Olin aivan rättipoikki väsynyt sen jälkeen, ei tämä kunto vielä ihan entisellään sittenkään ole.

Taivuta taivuta, ja heti kulman jälkeen suoristus.

Ensin teimme käynnissä harjoitusta, jossa pitää mennä aivan neliskanttista kuviota niin että kääntää hevosen mahdollsimman tarkkaan, kokoaa kulmissa, ja pyytää eteen niiden väleillä. Tähän lisättiin vielä joka toisella sivulla pohkeenväistö neliön keskelle ja kaareva ympyrän neljäsosa takaisin neliön uralle. Oli muuten aika vaikeaa! Sitten sama ravissa....
Minä hullu menin vielä kokoaja harjoitusravia. Kyllä nyt on takapuoli ja vähän muutkin paikat hellinä!

MITKÄ KORVAT :D  Lotta taisi hätistellä juuri kärpäsiä ja heilutti päätään.....

Lotta toimi kuitenkin aika hyvin ja saimme paljon kehuja. Hiukan se jää tikittämään välillä ja pitää pyytää kunnolla eteen, jotta se liikkuisi rehellisesti eikä selkä notkossa virkkuukoukkuna (Lotan mieliasento).



 Sitten menimme laukassa diagonaalia. Voi herranjestas. Mikä Lotalle oikein tuli, se painoi kuin viimeistä päivää ja puri kiinni kuolaimeen tai vaihtoehtoisesti tikitti hiljaa ihan tyhjänä edestä. Luulen että oltiin molemmat aika väsyneitä siinä vaiheessa. Jostain syystä ne laukkakuvat, mitä Frida otti, olivat kuitenkin ihan hyvän näköisiä. En käsitä. Onko mulla ihan väärät tuntemukset siitä milloin Lotta menee hyvin (tuntuu huonolta) ja milloin se vaan tikittää tyhjänä (ja tuntuu hyvältä)? Onko teillä lukijoilla samanlaisia pulmia?

Juuri siirrytty laukasta raviin, heti tiukka käännös tötsän ympäri (jonka joku on kaatanut, en tunnusta) ja uusi laukannosto lyhyellä sivulla. Huh.

 Olen kuitenkin onnellinen siitä, että ollaan taas vauhdissa ja että jaksoin koko tunnin, ja että olen hengissä (vaikka olikin melkoisen tappava valmennus, valmentaja kyllä käski välillä lepäämään mutta enhän minä voinut). Nyt täytyy kyllä ottaa pari buranaa, kaikki paikat särkee :D


Eka kunnon ratsastus, paljon kuvia!

Back to business! Eilen pääsin ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon ratsastamaan ihan kunnolla kentällä. Lotta tuntui oikein hyvältä. Sillä on ollut hyvät treenarit mun sairasloman aikana, laitumella olokin saattaa olla vetristänyt sitä. 
Vasemmassa laukassakin saatiin tehtyä hiukan temponvaihteluita, mikä on Lotan kanssa oikein hyvin. Oikea laukka pyöri mukavasti ja lopuksi saatiin raviinkin hiukan lennokkuutta. Ja ennenkaikkea oli niiiiiiiiiiin ihanaa ratsastaa oikein kunnolla pitkästä aikaa. Eikä tullu lihaksetkaan kovin kipeiksi.
Kirjoitan tätä muuten ekaa kertaa Ipadin kanssa, ja siksi teksti saattaa näyttää oudolta ja kuvat ovat eri suuruisia ym. Muokkaan pikkuhiljaa, kunhan löydän oikeat toiminnot.





Hoitaminen laitumen reunalla vaatii omat kommervenkkinsa. Yksi hyvä apuväline on tarpeelsi pitkä ja painava köysi. 

Nekku odottaa kiltisti auki olevassa tavaratilassa.

Aina se touhuaa ton hevosen kanssa, huh miten tylsää, miettii Nekku.




Aluksi pitkällä ohjalla pohkeenväistöä diagonaalilla.


Tästä näkee hyvin että kun ratsastajan selkä ei ole notkolla, ei myöskään hevosen selkä ole notkolla. Useinmiten mulla on kamala notkoselkä/hyppyripeppu, ja siitä haluan todellakin eroon.



Lopetellaan lisäystä diagonaalilla. 





Lotta nautti rapsuttelusta otsatukan alta. Silmät olivat hiukan turvoksissa, ötökät olivat häirinneet.


torstai 27. kesäkuuta 2013

Vihdoin takaisin hevosen selkään!

Lotta on ruvennut tulemaan joka kerta vastaan, kun menemme hakemaan sitä laitumelta. Tässä reilun viikon takainen kuva.

Tänään koitti se kauan odotettu päivä, jolloin pääsin taas ratsastamaan. Ajattelin aloittaa pienellä rauhallisella kävelylenkillä maastossa. Lähdimme Evan ja Iken kanssa lenkille jo aikaisin aamulla, sillä viime päivinä on täällä meilläkin ollut tosi kuuma.

Aamiaisella mua jännitti yhtäkkiä niin paljon että en meinannut saada leipää syötyä ja vessassakin piti juosta pari ylimääräistä kertaa! Minua, joka en kyllä yleensä ole kovin pelkääväinen!
Mutta pelko oli turhaa. Heti kun pääsin oman tutun Lotan selkään, tuntui olo tosi luonnolliselta. Voi että oli ihanaa ratsastaa pitkin heinikkoista pellon reunaa ja kuunnella linnun laulua. Lotta oli todella rento.

Kuuden viikon tauko on pitkä myös kropalle, joten otimme rauhallisesti, ravasimme vain pienen pätkän.
Nyt en voi odottaa seuraavia ratsastuskertoja ja haluisin koko ajan hevosen selkään. Huomenna koulutuuppausta kentällä ja lauantaina jo valmennukseen. Toivottavasti kunto kestää!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Pallovatsoille lisää herkkua

Eipä olla ennen saatu niin ystävällistä vastaanottokomiteaa kuin tänään. Hepat pääsivät uudelle laitumelle. Vanha olikin syöty kuin ruohonleikkurilla leikaten. Uskomattoman nopeasti viiden hevosen ryhmä saanut syötyä kaiken ruohon tältä metsäiseltä laitumelta. Reippaasti ne tosiaan olivat syöneet, Lotalla on jo hirmuinen pallomaha.


Lotta halusi pian pois laitumelta syömään, syömään, syömään, syömään...



Anna ny pieni pala leipää. Mä osaan näin hienon tempunkin, kato ny!
Tänään kävimme siis vain auttamassa hevosten siirrossa toiselle laitumelle, hiukan harjaamassa ja putsaamassa kaviot. Juhannuksen jälkeen on tarkoitus aloittaa taas ratsastamaan vähän enemmän, Lotan on pakko saada liikuntaa ettei tuo pallo tosta enää suurenis. Se ei ehkä näy sivukuvasta, mutta edestä ja takaa katsottuna näyttää heppa melko pallerolta. Ja pian minäkin saan jo alkaa pikkuisen ratsastaa, jippii!



Osaan mä poseeratakin, enks oo kaunis?

Tää Ike on kiva, siihen voi nojailla.



Sitten päästiin uudelle laitumelle. Siellä olikin sitten hurjasti syötävää ja se on iso! Hevoset olivat ihan hurmioissaan.

Hei, täällä on toi sapuska vähän lopussa, sanoi Lotta vanhan laitumen portilla.



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Unelmaheppa!

Lotta nauttii laitumella olosta täysin siemauksin.
Lotta on yllättänyt meidät joka päivä uudelleen hienolla käytöksellään. Laitumella antaa heti kiinni, jopa kävelee luokse. Lähtee yksin pois laumasta ilman mitään protestointeja. On hoitaessa ja varustessa rauhallinen ja kiltti, vaikka kaverit hörisevät ja hirnuvat aidan toisella puollella. Kävelee kiltisti yksin kentälle (joka on vajaan kilometrin päässä laitumesta) vaikka ilma on myrskyisä ja paalimuovit ja kaikki muutkin kauheudet kuten puiden oksat ja puskat heiluvat. Lotta kyllä katselee niitä sieraimet laajentuen ja puhisten, mutta se ei tee mitään, ei lähde pakoon eikä sinkoa mihinkään.

Kentällä Lotta keskittyy työntekoon, vaikka olisi siellä yksin. Hieno Lotta! On se vaan niin kiva hevonen!
Tänään tuttumme Miisu ratsutti Lottaa. Olipa mukava katsella, Lotta meni nätisti. Ja taisipa tehdä kunnolla töitä, kun hiki tuli puolen tunnin tehokkaassta treenissä. Miisun mielestä Lotta ei ole ratsastaessa yhtään tammamainen, se on todella nöyrä ja tekee niin hyvin kuin pystyy.

Tämän kesäinen lauma on todella kiva. Lotalla ei ole naarmun naarmua, eikä taida olla muillakaan. Tänään kun tulimme, rapsutteli Lotta antaumuksella islanninhevosvarsan kanssa. Ne nautiskelivat niin että muu maailma ihan unohtui.

Voi että mä odotan että pääsen taas selkään. Koulutunneille, maastoon. Oih, en pysty odottamaan! Samalla huomaan että olen selkeästi varovaisempi hevosten kanssa. Toivottavasti tämä ratsastustauko ei tee minusta pelkuria. No, en usko, sillä Lotta on kyllä varsin luotettava! Mutta ainakin lihakset kipeytyvät aluksi, se on varma!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Antaako kiinni vai ei?

Eilen olikin jännää käydä moikkaamassa Lottaa laitumella. Tamma kyhnytti rakastuneesti ruunansa kyljessä ja koko lauma näytti varsin tyytyväiseltä mutta vielä hieman ilkikuriselta.
Olimme ajatelleet että otamme Lotan hetkeksi laitumen ulkopuolelle ja hiukan harjaamme sitä ja putsaamme kaviot. Ajatuksena siis totuttaa sitä laumasta pois joutumiseen ja kiinniottoon, heti ei joudu töihin.
On aina mielenkiintoista ottaa hevonen kiinni laitumelta, varsinkin kun se on siellä vasta toista päivää. Siinä täytyy myös olla varovainen, ettei joudu hevosten keskelle ja potkittavaksi, kun hevoset innostuvat. Makupalojahan ei kannata, eikä missään nimessä saa ottaa mukaan laitumen sisäpuolelle, silloin voi jopa päästä hengestään kun hevoset rupevat niistä tappelemaan. Olen kerran tehnyt tämän virheen ja se oli pelottavaa.
Lotta lähti ensin tulemaan kohti, mutta muutti sitten mielensä. Sadattelin jälkeenpäin mielessäni, en muistanut silloin tehdä sitä mitä minun olis pitänyt tehdä, eli kääntää selkä sille ja lähteä poispäin ja näin poistaa paine. Kävelin vain sitä kohti ja oman tyhmyyteni takia se käveli pois.
Hetken aikaa kävelin hitaasti sen vierellä ja aina kun se käänsi korvankin minua kohti tai katsoi, "lysähdin" kasaan ja käännyin hiukan pois. Melko pian, ehkä vajaan 10 minuutin päästä Lotta antoi rauhassa kiinni, heitin narun sen kaulan ympäri ja puin riimun.
Lotta oli hiukan levoton, mutta rauhottui aika hyvin. Ruuna Ike hörisi matalasti portin toisella puolella peläten että rakas tamma lähtee pois.
Kaksi hevosenomistajaa tuli sitten moikkaamaan omia hevosiaan. Siitä syntyikin sitten yleinen sählinkin, kun hevoset ryhtyivät laukkaamaan ja hirnumaan laitumella. Olin kyllä ylpeä Lotasta ja Fridasta, jotka seisoivat melko lunkisti siitä sählingissä. Kyllä me ollaan pitkälle päästy sitten viime kesän!
Tänään käymme myös moikkaamassa Lottaa, vielä sillä ei ratsasteta. Nyt olen ajatellut antaa sille laitumen ulkopuolella herkkuämpärin, josko kiinniotetuksi joutuminen alkaisi tuntua miellyttävältä. Viime kesänä meillä ei ollut mitään ongelmia, mutta silloin Lotta oli kahdestaan Falkan kanssa, ja molemmat tytöt juoksivat aina portille heti kun tulimme. Nyt tilanne on uusi ja erilainen, mutta uskon että lauma rauhoittuu pian.

Miten teidän hevosenne antavat kiinni laitumelta?


Ike seuraa herkeämättä Lottaa. Frida hoitelee heppaansa.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain....

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Lotan laidunparatiisi

Lotta pääsi tänään laitumelle. Meillä on tarkoitus pitää Lottaa siellä pari kuukautta, jos heppa viihtyy. 
Yhden aikaan meitä tuli hakemaan naapuritallin Eeva, jonka hevonen oli myös menossa samalle laitumelle. Lotta ja Ike eivät koskaan ennen ole nähneet, mutta ajattelimme että jos ne matkaavat laitumelle yhdessä, ne tutustuvat jo kopissa toisiinsa. En tiedä mistä se johtuu, mutta usein hevoset kiintyvät toisiinsa heti kun ne matkustavat yhdessä.


 Ja toden totta, Lotta ja Ike olivat kavereita heti kun ne pääösivät ulos trailerista. Ne olivat muutenkin samanvärisiä ja hieman saman näköisiäkin. Molemmat ovat myös rodultaan pääosin trakehnenereita ja kotoisin itärajan takaa.


Lotta oli suorastaan rakastunut.Se ei halunnut että ryhmän toinen tamma, kaksivuotias islanninhevonen tulisi lähellekään Ikeä. Kun Ike yritti haistella sitä, se tunki näiden kahden väliin (yllä kuvassa).



Lauma kirmaili jonkun verran ja kaikki haistelivat toisiaan. Vähitellen hevoset rauhoittuivat syömään. Kaikkien näiden viiden hevosen tarkoituksena on olla pitempään laitumella, joten ryhmästä tulee varmaan toisiinsa kiintynyt.


Tamman pitää tietysti näyttää välillä kuka määrää. Potkut tulivat kuitenkin kaukaa, Lotalla ei selvästi ollut tarkoitusta satuttaa.



Onnellinen pariskunta söi heti vieri vieressä. Välillä Lotan piti tietysti näyttää hiukan tammamaisia elkeitä (alla).




Lotta ja Ike herkistelivät. Välillä Lotta meni Iken taakse kun muut lähestyivät.
Hevosia on kyllä niin hauska seurata laitumella. Joskus haluaisin ottaa kunnon eväät ja retkituolin ja vain seurata niitä pitkään. Olen jopa miettinyt, että olisin joskus teltassa yötä laitumen vieressä ja seuraisin hevosia. Kuulostaako ihan kahjolta? Oletteko te lukijat tehneet koskaan niin?
Olisi myös kivat kuulla teidän kokemuksianne hevosten laidunelämästä. Onko hevoselle välttämätöntä päästä laitumelle?